Heippans,
Talven jälkee mulla on aina se ajatus, et "selvisimpä". Pimeet illat ja kylmät päivät on mulle melko suuri tappelu. Se et palelen helposti saattaa vaikuttaa asiaa. Mulla menee palelemiseen ihan hirveesti tarpeetonta energiaa.
Musta tuntuu, et mitä lämpimämpää tulee, sitä helpompaa on liusuu päiväst toisee. Mulla ei oo täl hetkel kunnollist päämäärää ja jossain vaihees tuntuu et tarttisin jonkinlaisen kiintopisteen, mihin suunnata. En haluu hukkuu arkeen tai rutiineihin. Mut sit taas tajusin, mite erillainen joka päivä on ja mite joka päivä voi elää taas täysil.
Miten pistää sanoiks se, kun pää on tyhjä? Se et mikään ei enää tunnu hätkähdyttävän ja kaikel vaan nauraa. Ei tunnu silt, et pitäis ottaa mitään vakavast. Mulla on keveetä ja helppoo, vaiks voin myöntää, et toi mun isoveljen kiinnikäyminen puristaa rinnast sillon sun tällön. Ei pelota, mut... No inhottaa. Puistattaa. Saa kulmakarvat ryttyy.
Luin tossa eilen kaverin kanssa erään meidän tutun blogii, jossa se kerto, miten häntä kiusataan. Tä tyttö mainitsi, miten häntä haukutaan ja sen jälkeen eritteli nimii sanomatta ne henkilöt, jotka häntä on haukkunu. Se tyttö linkkailee niitä blogikirjoituksii face-seinälleen, joten jokainen tuttu, joka sitä lukee, voi sanoo, keitä nä ihmiset oli. Sen jälkeen siinä kirjotuksessa oli kerrottu, miten "idioottei", "lapsellisii" ja "henkisesti rikkinäisii" nä haukkujat oli. Mussa se herätti ärsytystä. Miks haukkuu haukkuujiaan? Ei se tee itestään yhtään parempaa ihmistä. Sen blogitekstin kommenteissa oli melko suoraa puhetta tälle kirjoittajalle.
Tottakai kiusatut saa purkaa sydäntään omiin blogeihinsa, mutta älkää alentuko samaan kuin ne kiusaajat. Jokasta haukutaan joskus, on eri asia, miten siihen suhtautuu. Ihmisillä (varsinkin tytöillä) on pakkomielle puhua muista paskaa ja juoruta - mistä muusta sitä yhtä mielenkiintosen puheenaiheen sais? Kokemuksesta voin sanoo, ettei sitä tartte ottaa tosissaan. Sellaset puheet unohtuu yhtä nopeesti, kun ne on tullut mieleenki.
Tilannetta pahentaa, jos siitä tekee suuremman numeron. Mua ei oo ikinä kiusattu, enkä oo kiusannu ketään, joten en voi sanoo kovinkaan paljoa kokemuksella, mutta kaikki, ketkä tuntee olionsa epävarmaksi muiden puheiden takii - sil ei oo mitään syytä! Tytöt puhuu, tekis asialle mitä. Ainoo, miten sen saa loppumaan, on todistaa niil toisin. Olla ku niit ei oliskaa ja nauraa ja jos jollain on pokkaa haukkuu päin naamaa, SITTE voi sanoo et se ihminen on ämmä ja kirjottaa sen omaa blogiinsa.
Voimii kaikille!
-Ax
PS. lopuksi kuvaryöppy lontoonlennost (Ryanair). Fly, fly, fly honey.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti