Mulla on monta luonnosta kansiossa, mutten oo ehtiny valmistelee niit loppuun saakka. Mun kone sano sopimuksensa irti ja mulla on nyt tällanen 1990-luvun läppäri jost puuttu ihan kaikki mahdolliset päivitykset ja yritän nyt vaan pärjätä tän kans.
Mutta mulla on nyt yksi ainoo pikanen tärkee postauksenaihe. Elisiis, kaikille ihmisille tulee konflikteja muiden kanssa. Ja jos sulle sattuu jotain, niin älä pelkää pyytää anteeks. Ja oikeesti tarkottaa sitä. Ja vaikkei tarkottaiskaan, aina se kannattaa sanoo. Esimerkiks, jos ajattelee sataprosenttisen varmasti olevansa oikeessa - sillä ei pääse eteenpäin! Varsinkaan jos se toinenki ajattelee silleen. Silloin täytyy pyytää anteeks kaverilleen aiheuttamast mielipahast ja keksii jokin keino, jol voisitte olla taas sovus.
Mulla katkes suhteet kaverin kans näkemyserojen takii. Meil oli ollu samoi ongelmii aikasemminkin ja sen jatkuva valittaminen kaikist mun tekemisist oli mulle tosi suuri rasite! Ja mulla meni pitkän aikaa tajuta, et ne riidat ei todellakaan johtuneet mun väärist teoist vaan ainoostaan näkemyseroist. Se tyttö oli saanut mut uskoo, et vika oli mussa - koska se oli niin vahvasti oman mielipiteensä takana. Nyt ymmärrän, että vaikka on tuntenut jonkun ihan lapsesta saakka ja suurinpirteen kasvanut yhteen, ei tarkota, että oltais lähellekään samallaisii. (Plus mun eräs stalkkerieksä oli ruokkinu sen negatiivist mielipidet). Mut se et se kokoajan halvensi mua ja vuoden ikäeron takii nosti itsensä mun yläpuolelle; se vaan aiheutti mulle surua. Turhaa onnettomuutta, jota kukaan ei tarvii. Joten pistin välit poikki ja sanoin, ettei mua "tarvitse sietää", jossei aio ottaa mua sellasena kun oon. Pyysin anteeks kaikist niist rumist sanoist, jottei kenellekään - ainakaan mulle - jäis paha mieli. Ja sit vaan päätettiin et annetaan toistemme olla.
Ja ikinä en oo ollu onnellisempi.
Vaikka ihmisen menettäminen sattuu, joskus ystäväsuhteetkaan ei vaan toimi. Me oltiin yritetty niin useesti, että mulla ei ollut enää energiaa sen suhteen ylläpitämiseen. Tiesin, et teen täs itseni kannalt oikein.
Me ihmiset halutaan kaikki. Tiiän sen, koska oon siitä ite tosi hyvä esimerkki. Haluun säilyttää kaiken, minkä vaan saan, eikä mikään oo tarpeeks. Mut joskus kannattaa tiputtaa pahentuneet omenat oksilta. Koska ne saastuttaa myös muut omenat.
Ja hyvät muistot lämmittää sydänt aina. Mikään ei oo ikusta, joten mitä nopeemmin muutokset hyväksyy, sitä nopeemmi kaikki paranee. Ja ihmiset kadehtii huoletont piirrettä toisesta.
Olkaa huolettomii, olkaa onnellisii! No worries!
-Ax
| mun edesmenny marsu. rakas oli<3 (2008-2012) |
| hiiriä! (2009) |
| saaristonäkymää lossista talviaamuna enne kaheksaa. upeet<3 |
| talvee meidän läheltä |
| hiiri! (2009) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti