torstai 28. helmikuuta 2013

Säiden mielialat

Onko kukaan muu huomannut, miten aurinko saattaa vaikuttaa päivän laatuun?
Kevät on tullut ja aurinko on joinakin hetkinä taivaankannella porottamassa kuumana ja kirkkaina, joinkain se piiloutuu paksujen harmaiden pilvimassojen taakse jättäen jälkeen sulattamansa loskakasat.


Jos aurinko paistaa kauniisti koko päivä, ei parempaa päivää vois ollakkaa. Kaikki menee hyvi, ihmiset tuntuu oleva yleisesti hyväntuulisempii ja itseluottamus ottaa kolme suurta askelta ylöspäi hipoe äärilaitoja. Mut sitku pimee loska-aika iskee kaikki tuntuu kääntyvän ympäri. Mua rasittaa tämmönen jatkuva mielialan muutos! Jos kaivamalla kaivaa, aina löytää miljoonii syit olla ahdistunu ja masentunu. Hämärällä mä melkee etsimällä etin niitä ahdistuksenkohteita!


Musta tuntuu, et se mun suunnitelma etsii hieman itestä poikkeevii ystävii - niit hiljasii ja fiksui - tuntu lyövän mua avokämmenellä poskelle. Senjälkee nyrkillä vatsaa.

Jokasen luokalla on ainaki yks kusipää. Yks sellanen ihminen, joka ei voi pitää turpaansa kiinni ja haluaa pakotta saada itseään esille levittelemällä muiden asioita ja huutamalla hieman solvaaviakin kommentteja. Harrin kaveri Oliverhan on meidän luokalla. Ja sit meidän luokalla on myös se kusipääpoika, Erik. Erik on huomannu, et ollaan ystävystytty Oliverin kans ja nyt se haluaa levittää ilosanomaa, et meil on jotain ystävyyttää suurempaa salaisuutena. Kaikki tietää, et me ollaan Oliverin kanssa vietetty aikaa yhdessä ja kaikki tietää, et Oliver tykkää musta, mut se et tällasena harmaana päivänä joudun sietämään monelta suunnalta tulevaa jatkuvaa kiusaamista meidän "suhteesta" alkaa raivostuttamaa toden teolla. Kaikilla on hetkii, jollon ne on tylsistyneit, eikä vaa jaksa avata suutaa muodostaaksee keskusteluu toisten kans, mut et sillon pitäis ruveta kiltisti väittämään, että "joo ei meillä oo mitään sen enempää, voitko olla hiljaa?"

Jos joku tulee sulle sanomaa, et "Onks teil jotain?" sillon, kun se toinenkin on siinä paikalla, eikö oo loukkaavaa sanoo "Ei todellakaa"? Oon huomannu, et helpompaa on vitsailla et "Joo todellakin" sarkastisella äänellä ja nauraa päälle. Sillon ei vahingossakaan loukkaa sitä toista.

Ja sen lisäks et saan Erikin kaiken huomion, Oliverin hullunhimosen ihastuksen päälle, en saa ajatuksii pois Harrist! En voi kertoo mun tunteista kenellekää (tyttökavereille) koska musta tuntuu, että se tekee musta muita monta kertaa huonomma ihmise. Kuka on ihastunu kaverinsa poikaystävää?

Se et mun kimpussa on Erik, takertuva Oliver ja jatkuvat piinaavat ajatukset Harrista, stalkkerieksä on iskenyt kuvioihi. Joka kulman takana, joka mutkassa, joka luokan ovella ja käytävän alussa se seisoo. Vilkuttaa ja hymyilee mukailoista hymyään. Mä säpsähdän, jos nään jonkun, jolla on sen kans samallainen pipo. Pelästyn, jos jollakulla on samallaiset hiukset tai harmaa huppari. En saa mielenrauhaa!

Maailmankaikkeudel on jotain mua vastaa. Hulluu tä on.

Aurinkoo kaikille!

-Ax




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti