lauantai 23. helmikuuta 2013

ONGELMA!

Mooi,

Mulla on suuri ongelma! En tiedä, olikoha sittenkää nii hyvä idea mennä sinne synttäreille. En maininnu sitä aikasemmin, mutta mulla ja sillä Harrilla on historiaa. En ees kirjottanu sitä tänne, koska en pitäny sitä millään tasolla tärkeänä.

Viimekesänä siis erosin siitä stalkkerieksästä ja se mun eroomisaika oli melko raskasta. Sillon Harri astu kuvioihin ja 'tuli hulluks muhun' . Mä olin ihan rakastunu siihen mun vanhaan poikaystävään, joten mun oli pakko sanoo Harrille ei. Harri oli sellanen kiltti poika, joka sano kaikki oikeet asiat ja viel enemmänki. Se tappo mut sisäsesti ku jouduin kaiken muun lisäks viel kuuntelee ku se soitti mulle humalassa ja huus et "mikä mus on vikana". 

Eilen sielä ulkona mulla oli maailman parasta aikaa. Tutustuin Miaan ja Oliveriin paremmin ja sain viettää Harrin kans taas aikaa. Mut sit ku illal menin kotiin, asetuin makuulleni ja yritin nukkuu, se ei onnistunu. Mä olin rättiväsyny, mut jostain syyst, mä en nukkunu. Ja ekaks en ees tienny miks.
Mut sit se tunne pikkuhiljaa kaivautu esille.
Mä en ollu koko iltana ajatellu mitää muuta kun Harria. Sitä, millasta upeeta aikaa vietettiin yhessä esimerkiks sielä hohtogolfaamassa. Tietenkin Mia oli mukana, mutta ne kaks ei tuntunu viettävän paljoo aikaa keskenää. Rupesin ajattelemaan sitä, millasen virheen tein, ku kieltäydyin mistään enemmästä. Harri oli muuttnu niin paljon, meissä on nyt paljon enemmän yhteistä kun kesällä.

Ja nyt en syö, en juo, en puhu, enkä nuku. Mä en pysty ajattelemaan mitään muuta ku sitä, millasta meillä olis yhessä. Ja samalla se, etten saa kertoo mun tunteista mitään saa mut kiemurtelemaan tuskasta. Tä poika on ensimmäinen, kenestä mä välitän näin voimakkaasti pitkään aikaan, ja sit se on varattu niinkin upeelle ihmiselle ku Mia on!

Oon ollu niin vahva, niin pitkän aikaa ja välttyny tältä kamalankamalankamalalta tunteelta, mut nyt tein tälleen. Kuka sano, et sivistyny elämä on ihanampaa? Mä oon MENNYTTÄ! Harri ei tunnu sopivan mun periaatteisiin, mut Harri on niin erilainen. Harri on erityinen. Sen kanssa voisin elää tätä samaa elämää - mut silleen et joku olis siinä mun kanssa ihan koko ajan.

Ja eilen illalla, ku tuijotin mun valkosta, pyöreetä kattolamppua hämärässä, mä sain viestin. Harri kerto miten upeeta sen mielest oli taas nähdä. Se sano kaikkee siitä, miten mun kanssa osaa aina olla niin hauskaa ja miten mahtava henkilö mä oon. Se sano kaikki oikeet asiat, mut ne kaikki oli väärii ja väärin Miaa kohtaa. Ja nyt potkin seiniä, ku yritän tehä sen oikeen teon ja olla puhumat Harrille. Oon käyny tuntie mittasil kävelylenkeil ja kattonu Frendit-sarjan ekan tuotantokauden putkeen. Mut joka helv*tin kerta löydän itteni makaamassa naama tyynyssä ja hakkaamassa sohvaa turhautuneena.

Mitä teen?!

Mä kuolen. Sattuu.

-Ax



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti